Nallikarin huvilaperinne
Laaja Naalikarin alue koostuu neljästä vanhasta saaresta, jotka ajan kuluessa ovat lähes kasvaneet yhteen. Englantilaisen laivasto-osaston tuhottua Toppilassa olleen tervahovin vuonna 1854 alueen maankäyttö järjesteltiin uudelleen ja Oulun kauppaseura vuokrasi tontteja vuodesta 1856 lähtien oululaisille porvareille. Tästä alkoi aina tähän päivään saakka säilynyt oululainen huvilaperinne. Vuosikymmen myöhemmin Oulun kaupunki alkoi vuokrata huvilapalstoja Hieta- ja Mustasaaren lahjoitusmaista kaupunkilaisille.
Ensimmäiset porvariston huvilat valmistuivat 1850-luvun lopulla Toppilansaaren puolelle. Porvariston yksi tunnetuimista elämäntyylin ilmentymistä oli juuri huvilan rakentaminen kaupungin ulkopuolelle. Itse rakennuksen lisäksi huvilaelämään kuului myös vilkkaan seurapiirielämän ylläpitäminen kesäaikana. Tämän vuoksi tontilla oli itse huvilarakennuksen lisäksi kaikki tarpeelliset talousrakennukset, jotta eläminen ja kestitseminen olisivat aina mahdollisia.
Nallikarin huvilaperinnettä voidaan luonnehtia kahdella sanalla ”takaisin luontoon”. Myös arkkitehtuuri on ilmentänyt eri tyylein tätä perusajatusta. Vanhimmat huvilarakennukset voi tunnistaa punamullan väristä. Hieman nuoremmat huvilat ovat nikkarityylisiä ja 1880-luvulla muotiin tulivat näköalatorneilla varustettu huvilat, joita myös lisättiin vanhoihin huviloihin.
Pasi Kovalainen 24.4.2006